Iisalmen poika oli ensimmäistä kertaa Helsingissä. Isot pojat olivat neuvoneet, että Helsingissä kannattaa käydä Kaivohuoneella. Sinne poika suunnistikin heti junalta. Häntä vähän jännitti, ja siksi hän terästi oloaan väkevillä. Nyt hän tuli niin rohkeaksi, että päätti uskaltaa pyytää lähintä tyttöä tanssiin. Tyttö suostui tanssiin.
Muutaman tanssiaskeleen otettuaan poika teki vielä suoremman ehdotuksen, johon tyttö sanoi:
- Mikäs siinä... mutta se maksaa.
- Asia järjestyy, poika sanoi, ja niin mentiin tytön asunnolle.
Suuri oli neitosen hämmästys, kun poika pani viissatasen yöpöydälle ja sanoi:
- Se on sinulle.
Kohtelu oli sen mukaista.
Poika ehdotti tapaamista myös seuraavana iltana. Se sopi tytölle, ja sama näytelmä toistui, viissatanen ilmestyi yöpöydälle. Nuoret tapasivat vielä kolmantena iltana, ja taas poika antoi viisisatasen tytölle. Kolmantena aamuna tyttö kysyi:
- Missä päin Suomea noin reiluja nuoria miehiä kasvaa?
- Minnoon Iisalamesta, poika vastasi rehellisesti.
Tyttö riemastui:
- Mutta sieltähän minnäi oon!
Tähän poika sanoi ilkikurisesti:
- Kyllä minä sinut tunnen. Sinä oot Tuppuraisen Saimi. Äitis käski tuuva sulle tuhatviissattoo markkoo.
