Wood Church

Englantilainen rouva suunnitteli matkustavansa lomalla saksalaisen ystävättärensä luo. Niinpä hän kirjoitti kirjeen ystävättärelleen ja kyseli tarkemmin mahdollisuudesta majoittua tämän kotikylään. Hän kysyi mm. onko siellä kunnollinen WC.

Saksalaisrouvalle tuli kuitenkin ongelma, sillä hän ei tiennyt, mitä moinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Hän meni kysymään neuvoa kylän papilta, mutta tämäkään ei ollut ikinä kuullut moisesta lyhenteestä. Hän kuitenkin arveli, että rouva oli uskovainen ihminen, joka halusi tietää, onko paikkakunnalla puukirkkoa, Wood Church. Niinpä hän päätti itse kirjoittaa vastauksen englantilaisladylle :

Arvoisa rouva,
Iloksenne voin ilmoittaa, että kylässämme on kuin onkin tiedustelemanne rakennus. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä luonnonkauniilla paikalla tuuhean havumetsän keskellä. Ovet ovat auki torstaisin ja sunnuntaisin sekä muulloinkin tarpeen vaatiessa. Vain maanantaisin koko rakennus on varattu paikallisen ompeluseuran käyttöön.

Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä toisinaan sisään pyrkii niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Yleensä tilaa kuitenkin riittää kaikille. Istumapaikkoja on yli sata, ja lisäksi on seisomapaikkoja. Suosittelen Teille erityisesti torstai-iltoja, sillä silloin ihmisille esiintyy paikallinen poikakuoro. Tulette huomaamaan, että vaikka rakennus on vanha, on sen akustiikka hyvä ja pienikin ääni kuuluu. Myös läheisen varuskunnan upseerit tulevat usein seuraamaan toimitusta.

Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä paikalla kahteen viikkoon, mikä onkin tuottanut meille suurta tuskaa.

Hipinretale

Mikko Kuustonen seurusteli kerran nuorukaisena kirkkoherran tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Mikko, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa ... suudelman.

Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin tosiolevaisesta, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enään pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun.

Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!"

Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!" nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva.

Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys.

"Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se pitkätukkainen hipinretale paskantaa päällesi!"

USA:n 200 -vuotisjuhla

USA:n 200 -vuotisjuhlat olivat lähestymässä ja eräs pikkukaupunki päätti juhlan kunniaksi antaa paikalliselle nuorelle taidemaalarille mahdollisuuden maalata suuri seinän kokoinen taulu, joka asetettaisiin kaupungintalolle kaikkien nähtäväksi. Ainoana ehtona maalarille kerrottiin, että aihe pitäisi liittyä jotenkin USA:n historiaan.

Suurena juhlapäivänä paraatin ja juhlapuheiden jälkeen taulun paljastamisen aika koitti. Kun maalausta peittävä kangas siirrettiin sivuun, jäi juhlakansa tuijottamaan taulua suu auki. Parin minuutin hiljaisuuden rikkoi pormestari, joka raivosta punaisena alkoi kiljumaan maalarille:

"Mitä h...ttiä sinä tällä oikein tarkoitat?
Mitä tuo oikein esittää ja miten se liittyy USA:n historiaan?"

Taulussa nimittäin oli maalattuna höyryävä lantakasa, jonka yläpuolella oli sädekehä ja lantakasan ympärillä oli paljon rakastelevia intiaaneja.

Taiteilija selitti rauhallisesti pormestarille :

"Tässä teoksessani halusin visualisoida paljon ihailemani ratsuväenkenraali Custerin viimeiset sanat" : Holy shit - Fucking indians everywhere!