tiistai 14. huhtikuuta 2009
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Wood Church
Englantilainen rouva suunnitteli matkustavansa lomalla saksalaisen ystävättärensä luo. Niinpä hän kirjoitti kirjeen ystävättärelleen ja kyseli tarkemmin mahdollisuudesta majoittua tämän kotikylään. Hän kysyi mm. onko siellä kunnollinen WC.
Saksalaisrouvalle tuli kuitenkin ongelma, sillä hän ei tiennyt, mitä moinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Hän meni kysymään neuvoa kylän papilta, mutta tämäkään ei ollut ikinä kuullut moisesta lyhenteestä. Hän kuitenkin arveli, että rouva oli uskovainen ihminen, joka halusi tietää, onko paikkakunnalla puukirkkoa, Wood Church. Niinpä hän päätti itse kirjoittaa vastauksen englantilaisladylle :
Arvoisa rouva,
Iloksenne voin ilmoittaa, että kylässämme on kuin onkin tiedustelemanne rakennus. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä luonnonkauniilla paikalla tuuhean havumetsän keskellä. Ovet ovat auki torstaisin ja sunnuntaisin sekä muulloinkin tarpeen vaatiessa. Vain maanantaisin koko rakennus on varattu paikallisen ompeluseuran käyttöön.
Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä toisinaan sisään pyrkii niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Yleensä tilaa kuitenkin riittää kaikille. Istumapaikkoja on yli sata, ja lisäksi on seisomapaikkoja. Suosittelen Teille erityisesti torstai-iltoja, sillä silloin ihmisille esiintyy paikallinen poikakuoro. Tulette huomaamaan, että vaikka rakennus on vanha, on sen akustiikka hyvä ja pienikin ääni kuuluu. Myös läheisen varuskunnan upseerit tulevat usein seuraamaan toimitusta.
Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä paikalla kahteen viikkoon, mikä onkin tuottanut meille suurta tuskaa.
Saksalaisrouvalle tuli kuitenkin ongelma, sillä hän ei tiennyt, mitä moinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Hän meni kysymään neuvoa kylän papilta, mutta tämäkään ei ollut ikinä kuullut moisesta lyhenteestä. Hän kuitenkin arveli, että rouva oli uskovainen ihminen, joka halusi tietää, onko paikkakunnalla puukirkkoa, Wood Church. Niinpä hän päätti itse kirjoittaa vastauksen englantilaisladylle :
Arvoisa rouva,
Iloksenne voin ilmoittaa, että kylässämme on kuin onkin tiedustelemanne rakennus. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä luonnonkauniilla paikalla tuuhean havumetsän keskellä. Ovet ovat auki torstaisin ja sunnuntaisin sekä muulloinkin tarpeen vaatiessa. Vain maanantaisin koko rakennus on varattu paikallisen ompeluseuran käyttöön.
Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä toisinaan sisään pyrkii niin paljon ihmisiä, että kaikki halukkaat eivät mahdu sisään. Yleensä tilaa kuitenkin riittää kaikille. Istumapaikkoja on yli sata, ja lisäksi on seisomapaikkoja. Suosittelen Teille erityisesti torstai-iltoja, sillä silloin ihmisille esiintyy paikallinen poikakuoro. Tulette huomaamaan, että vaikka rakennus on vanha, on sen akustiikka hyvä ja pienikin ääni kuuluu. Myös läheisen varuskunnan upseerit tulevat usein seuraamaan toimitusta.
Vaimollani ja minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä paikalla kahteen viikkoon, mikä onkin tuottanut meille suurta tuskaa.
Hipinretale
Mikko Kuustonen seurusteli kerran nuorukaisena kirkkoherran tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Mikko, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa ... suudelman.
Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin tosiolevaisesta, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enään pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun.
Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!"
Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!" nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva.
Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys.
"Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se pitkätukkainen hipinretale paskantaa päällesi!"
Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin tosiolevaisesta, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enään pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun.
Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!"
Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!" nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva.
Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys.
"Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se pitkätukkainen hipinretale paskantaa päällesi!"
USA:n 200 -vuotisjuhla
USA:n 200 -vuotisjuhlat olivat lähestymässä ja eräs pikkukaupunki päätti juhlan kunniaksi antaa paikalliselle nuorelle taidemaalarille mahdollisuuden maalata suuri seinän kokoinen taulu, joka asetettaisiin kaupungintalolle kaikkien nähtäväksi. Ainoana ehtona maalarille kerrottiin, että aihe pitäisi liittyä jotenkin USA:n historiaan.
Suurena juhlapäivänä paraatin ja juhlapuheiden jälkeen taulun paljastamisen aika koitti. Kun maalausta peittävä kangas siirrettiin sivuun, jäi juhlakansa tuijottamaan taulua suu auki. Parin minuutin hiljaisuuden rikkoi pormestari, joka raivosta punaisena alkoi kiljumaan maalarille:
"Mitä h...ttiä sinä tällä oikein tarkoitat?
Mitä tuo oikein esittää ja miten se liittyy USA:n historiaan?"
Taulussa nimittäin oli maalattuna höyryävä lantakasa, jonka yläpuolella oli sädekehä ja lantakasan ympärillä oli paljon rakastelevia intiaaneja.
Taiteilija selitti rauhallisesti pormestarille :
"Tässä teoksessani halusin visualisoida paljon ihailemani ratsuväenkenraali Custerin viimeiset sanat" : Holy shit - Fucking indians everywhere!
Suurena juhlapäivänä paraatin ja juhlapuheiden jälkeen taulun paljastamisen aika koitti. Kun maalausta peittävä kangas siirrettiin sivuun, jäi juhlakansa tuijottamaan taulua suu auki. Parin minuutin hiljaisuuden rikkoi pormestari, joka raivosta punaisena alkoi kiljumaan maalarille:
"Mitä h...ttiä sinä tällä oikein tarkoitat?
Mitä tuo oikein esittää ja miten se liittyy USA:n historiaan?"
Taulussa nimittäin oli maalattuna höyryävä lantakasa, jonka yläpuolella oli sädekehä ja lantakasan ympärillä oli paljon rakastelevia intiaaneja.
Taiteilija selitti rauhallisesti pormestarille :
"Tässä teoksessani halusin visualisoida paljon ihailemani ratsuväenkenraali Custerin viimeiset sanat" : Holy shit - Fucking indians everywhere!
torstai 21. elokuuta 2008
NAINEN TIETEEN VALOSSA
Nainen on HOMO SAPIENS FEMINA - erotukseksi miehestä, joka on - paitsi luomakunnan kruunu - myöskin HOMO SAPIENS MASKULIINA.
Nainen kuuluu imettäväisiin ja on tasalämpöinen (noin 36,6 celsiusta) paitsi silloin kun hänessä palaa intohimon tuli, tai hänessä on kuumetta.
Naisia tavataan mm. puistokaduilla, kahviloissa ja ravintoloissa. Naisen tapaamista sanotaan täräykseksi eli Rendez-vuos:ksi. Nainen on levinnyt yli maapallon.
Ennen kuin nainen on nainen, hän on lapsi, tyttö, neito. Sen jälkeen, kun hän on ollut nainen, hänestä tulee akka. Nainen jakaantuu useaan luokkaan, joista mainittakoon: kokenut, kokematon, irtonainen. Edelleen: morsian, rouva, leskirouva sekä erikoinen laji; vanhapiika.
Naisella on anatomia. Anatomisesti nainen jakaantuu :
a. päähän b) raajoihin ja c) vartaloon.
Pää; jotta naisella olisi paikka, johon voisi sijoittaa hatun, on hänellä pää. Pään sisällä on mielikuvitus, jonka avulla hän sijoittaa hatun päähänsä. Pään yläosassa kasvaa tukka, jonka värin perusteella naiset jaetaan :
a) vaaleaverisiin b) tummaverisiin c) ristiverisiin ja d) punatukkaisiin.
Minkä vuoksi kolmen ensimmäisen ryhmän naiset ovat "VERISIÄ" siitä tiede ei vielä toistaiseksi ole päässyt selville.
Kummallakin puolen päätä ovat korvat, joista toisesta menee miehen puhe sisään, toisesta ulos. Pään etupuolella on naamataulu ja takapuolella takaraivo ja niska. Takaraivoaan nainen käyttää raivostumiseen ja niskaansa nakkelemiseen.
Naamataulun koillis- ja luoteispuolella ovat silmät. Silmillään nainen etsii miestään. Naisen tuijotusta sanotaan sielukkaaksi katseeksi, miehen katsetta vastaavasti tuijotukseksi. Tuntiessaan olonsa yksinaiseksi, nainen sulkee silmänsä useaan eri otteeseen, lyhyin väliajoin ja suuntaa sen mieheen. Niin muodoin ovat silmät muodostuneet naisen pyydystysvälineiksi.
Naaman alaosassa sijaitsee suu, jonka reunoja sanotaan huuliksi. Suu on saanut nimityksensä suutelemisesta. Suun alapuolella riippuu leuka, joka on sitä varten, ettei suu olisi aivan naamataulun alareunassa, mikä olisi melko ikävän näköistä.
Monet naiset pitävät siitä, että heitä otetaan leuasta kiinni, mikäli leukoja ei ole kaksi tai useampia. Pää kokonaisuudessaan muodostaa naisen koristuksen poiketen mm. miehestä, jonka pää on järjen kotelo.
Raajat: Raajat jakautuvat ylä- ja alaraajoihin. Yläraajat alkavat kainalokuopista ja päättyvät sormiin. Sormien päässä ovat kynnet, joita naiset muitten petojen lailla lakkaamatta hiovat. Sormia naisilla on viisi, joista se, joka on keskellä kämmentä, on peukalo. Toisessa kädessä on myös viisi sormea, joten naisella on yhteensä kymmenen sormea, kuten muillakin ihmisillä. Sormet yhtyvät kämmeneksi, jossa kulkee viivoja. Näistä viivoista käy useimmiten selville, että nainen pian matkan päässä kohtaa ristiverisen miehen, josta on vähän iloa ja vähän surua.
Alaraajat sijaitsevat vartalon alla ja niitä on terveesti kehittyneellä yksilöllä yksi pari. Naisen alaraajassa voi erottaa neljä pääosaa, nimittäin nilkka, sääri, polvi ja reisi. Jalkaterä haaraantuu kärjessä viideksi varpaaksi, jotka vuorostaan hajaantuvat liikavarpaiksi, joiden lukumäärä on riippuvainen jalan ja jalkineen suuruuden suhteesta.
Nilkka voi olla joko ohut, paksu tai korkea. Sääri saattaa olla pihti, suora tai väärämallinen. Suorat sääret ovat suosituimmat, vaikkakaan eivät yleisimmät. Sääriään nainen käyttää niiden näyttelemiseen, mieluummin ohuen sukan läpi.
Polviaan naiset näyttävät yhtä mielellään kuin sääriäkin.
Miehellä on myös polvet, mutta he eivät aseta niitä näytteille. Naisten mielestä miesten polvet ovat luotu polvistumiseen, mutta se on erehdys, sillä miehen polvet ovat polveutumista varten. Tästä on sanakirjoihin tullut sana "miespolvet", naispolvista ei puhuta mitään.
Vartalosta on vaikea puhua, silla siinä on hyvin paljon salattua. Siitä huolimatta nainen pukeutuu mielellään siten, että vaatetus alkaa vasta viime hetkessä ja päättyy niin pian kuin suinkin. Vartalon ja pään välissä sijaitsee naisen kaula, joka on välttämätön helminauhojen, riipusten ym. koristeiden ripustuspaikkana. Heti kaulan alla kasien kiinnityskohdassa ovat olkapäät. Niillä on kahdenlaista tarkoitusta: toisaalta niiden varassa roikutetaan vaatetusta ja toisaalta ne ovat välttämättömiä ns. olankohauttelussa. Olankohautus tarkoittaa samaa kuin "en ymmärrä". (Mikä sivumennen sanoen onkin naiselle tyypillistä). Tosin naisen
mielestä se tarkoittaa samalla ettei hän välitäkään ymmärtää.
Toisin kuin miehellä naisella on kaksi rintaa. Ne ovat muihin ruumiinosiin verrattuna huomattavan pehmeät ja iän mukana niiden pehmeys lisääntyy ilmeten vanhemmiten ns. riippumisilmiönä. Tästä naisen iän paljastavasta ominaisuudesta johtuen nainen miltei aina - etelän uimarantoja lukuun ottamatta - verhoaa rintansa. Rintojen takana on naisen selkä. Sitä nainen tarvitsee halutessaan maata selällään - niin kuin hän yleensä haluaakin. Kun hän taas ei halua - kuten usein tapahtuu aviomiehen sitä ehdottaessa - käyttää hän selkää niin sanottuun selän kääntämiseen.
Rintojen alapuolella vartalo on kapeimmillaan - ainakin useimmiten. Kapeinta kohtaa sanotaan uumaksi. Tältä kohdalta naisen vartalo on erittäin taipuisa, mitä ominaisuutta hän mieluusti käyttää halutessaan herättää huomiota. Vartalon etupuolella, siis samalla puolen kuin rinnat, on vatsa, joka sekin miltei kaikkien naisen ruumiinosien tapaan on pyöreä.
Nainen on tosin väsymätön pyrkimyksissään estää vatsaa näkymästä.
Vatsan molemmin puolin vartalo leviää suurimpaan mittaansa muodostaen ns. lantion. Lantion ja reisien välissä takapuolella, siis ei sillä puolella missä rinnat olivat, on rintoja jossain määrin muistuttavat, lähes yhtä pehmeät, mutta miltei poikkeuksetta isommat ja laakeammat pakaroiksi kutsutut lihaskasaumat istumisen pehmeyden lisäämiseksi. Päinvastoin kuin rinnoissa pakaroiden keskellä ei ole nännejä, mikä olisikin istuessa kiusallista.
Kaikkein eniten nainen poikkeaa miehestä vartalon etupuolella aivan sen alaosassa keskellä sijaitsevan ruumiinosansa puolesta. Nimittäin siellä missä miehellä on vielä vaikka mitä, ei naisella näyttäisi olevan yhtikäs mitään. Kaikki nämä tuhannet vuodet nainen on onnistunut salaamaan totuuden antamalla kaikin tavoin miehille enemmän tai vähemmän epämääräisen mielikuvan, että sieltä löytyisi elämän totuus.
Kokonaisen ammattikunnan, nimittäin gynekologit, on nainen onnistunut puijaamaan tätä salattua totuutta etsimään.
Viimeisin tiede on kuitenkin vääjäämättä joutunut karmean tosiasian eteen - siellä ei ole mitään. Tutkimukset tosin jatkuvat.
Nainen kuuluu imettäväisiin ja on tasalämpöinen (noin 36,6 celsiusta) paitsi silloin kun hänessä palaa intohimon tuli, tai hänessä on kuumetta.
Naisia tavataan mm. puistokaduilla, kahviloissa ja ravintoloissa. Naisen tapaamista sanotaan täräykseksi eli Rendez-vuos:ksi. Nainen on levinnyt yli maapallon.
Ennen kuin nainen on nainen, hän on lapsi, tyttö, neito. Sen jälkeen, kun hän on ollut nainen, hänestä tulee akka. Nainen jakaantuu useaan luokkaan, joista mainittakoon: kokenut, kokematon, irtonainen. Edelleen: morsian, rouva, leskirouva sekä erikoinen laji; vanhapiika.
Naisella on anatomia. Anatomisesti nainen jakaantuu :
a. päähän b) raajoihin ja c) vartaloon.
Pää; jotta naisella olisi paikka, johon voisi sijoittaa hatun, on hänellä pää. Pään sisällä on mielikuvitus, jonka avulla hän sijoittaa hatun päähänsä. Pään yläosassa kasvaa tukka, jonka värin perusteella naiset jaetaan :
a) vaaleaverisiin b) tummaverisiin c) ristiverisiin ja d) punatukkaisiin.
Minkä vuoksi kolmen ensimmäisen ryhmän naiset ovat "VERISIÄ" siitä tiede ei vielä toistaiseksi ole päässyt selville.
Kummallakin puolen päätä ovat korvat, joista toisesta menee miehen puhe sisään, toisesta ulos. Pään etupuolella on naamataulu ja takapuolella takaraivo ja niska. Takaraivoaan nainen käyttää raivostumiseen ja niskaansa nakkelemiseen.
Naamataulun koillis- ja luoteispuolella ovat silmät. Silmillään nainen etsii miestään. Naisen tuijotusta sanotaan sielukkaaksi katseeksi, miehen katsetta vastaavasti tuijotukseksi. Tuntiessaan olonsa yksinaiseksi, nainen sulkee silmänsä useaan eri otteeseen, lyhyin väliajoin ja suuntaa sen mieheen. Niin muodoin ovat silmät muodostuneet naisen pyydystysvälineiksi.
Naaman alaosassa sijaitsee suu, jonka reunoja sanotaan huuliksi. Suu on saanut nimityksensä suutelemisesta. Suun alapuolella riippuu leuka, joka on sitä varten, ettei suu olisi aivan naamataulun alareunassa, mikä olisi melko ikävän näköistä.
Monet naiset pitävät siitä, että heitä otetaan leuasta kiinni, mikäli leukoja ei ole kaksi tai useampia. Pää kokonaisuudessaan muodostaa naisen koristuksen poiketen mm. miehestä, jonka pää on järjen kotelo.
Raajat: Raajat jakautuvat ylä- ja alaraajoihin. Yläraajat alkavat kainalokuopista ja päättyvät sormiin. Sormien päässä ovat kynnet, joita naiset muitten petojen lailla lakkaamatta hiovat. Sormia naisilla on viisi, joista se, joka on keskellä kämmentä, on peukalo. Toisessa kädessä on myös viisi sormea, joten naisella on yhteensä kymmenen sormea, kuten muillakin ihmisillä. Sormet yhtyvät kämmeneksi, jossa kulkee viivoja. Näistä viivoista käy useimmiten selville, että nainen pian matkan päässä kohtaa ristiverisen miehen, josta on vähän iloa ja vähän surua.
Alaraajat sijaitsevat vartalon alla ja niitä on terveesti kehittyneellä yksilöllä yksi pari. Naisen alaraajassa voi erottaa neljä pääosaa, nimittäin nilkka, sääri, polvi ja reisi. Jalkaterä haaraantuu kärjessä viideksi varpaaksi, jotka vuorostaan hajaantuvat liikavarpaiksi, joiden lukumäärä on riippuvainen jalan ja jalkineen suuruuden suhteesta.
Nilkka voi olla joko ohut, paksu tai korkea. Sääri saattaa olla pihti, suora tai väärämallinen. Suorat sääret ovat suosituimmat, vaikkakaan eivät yleisimmät. Sääriään nainen käyttää niiden näyttelemiseen, mieluummin ohuen sukan läpi.
Polviaan naiset näyttävät yhtä mielellään kuin sääriäkin.
Miehellä on myös polvet, mutta he eivät aseta niitä näytteille. Naisten mielestä miesten polvet ovat luotu polvistumiseen, mutta se on erehdys, sillä miehen polvet ovat polveutumista varten. Tästä on sanakirjoihin tullut sana "miespolvet", naispolvista ei puhuta mitään.
Vartalosta on vaikea puhua, silla siinä on hyvin paljon salattua. Siitä huolimatta nainen pukeutuu mielellään siten, että vaatetus alkaa vasta viime hetkessä ja päättyy niin pian kuin suinkin. Vartalon ja pään välissä sijaitsee naisen kaula, joka on välttämätön helminauhojen, riipusten ym. koristeiden ripustuspaikkana. Heti kaulan alla kasien kiinnityskohdassa ovat olkapäät. Niillä on kahdenlaista tarkoitusta: toisaalta niiden varassa roikutetaan vaatetusta ja toisaalta ne ovat välttämättömiä ns. olankohauttelussa. Olankohautus tarkoittaa samaa kuin "en ymmärrä". (Mikä sivumennen sanoen onkin naiselle tyypillistä). Tosin naisen
mielestä se tarkoittaa samalla ettei hän välitäkään ymmärtää.
Toisin kuin miehellä naisella on kaksi rintaa. Ne ovat muihin ruumiinosiin verrattuna huomattavan pehmeät ja iän mukana niiden pehmeys lisääntyy ilmeten vanhemmiten ns. riippumisilmiönä. Tästä naisen iän paljastavasta ominaisuudesta johtuen nainen miltei aina - etelän uimarantoja lukuun ottamatta - verhoaa rintansa. Rintojen takana on naisen selkä. Sitä nainen tarvitsee halutessaan maata selällään - niin kuin hän yleensä haluaakin. Kun hän taas ei halua - kuten usein tapahtuu aviomiehen sitä ehdottaessa - käyttää hän selkää niin sanottuun selän kääntämiseen.
Rintojen alapuolella vartalo on kapeimmillaan - ainakin useimmiten. Kapeinta kohtaa sanotaan uumaksi. Tältä kohdalta naisen vartalo on erittäin taipuisa, mitä ominaisuutta hän mieluusti käyttää halutessaan herättää huomiota. Vartalon etupuolella, siis samalla puolen kuin rinnat, on vatsa, joka sekin miltei kaikkien naisen ruumiinosien tapaan on pyöreä.
Nainen on tosin väsymätön pyrkimyksissään estää vatsaa näkymästä.
Vatsan molemmin puolin vartalo leviää suurimpaan mittaansa muodostaen ns. lantion. Lantion ja reisien välissä takapuolella, siis ei sillä puolella missä rinnat olivat, on rintoja jossain määrin muistuttavat, lähes yhtä pehmeät, mutta miltei poikkeuksetta isommat ja laakeammat pakaroiksi kutsutut lihaskasaumat istumisen pehmeyden lisäämiseksi. Päinvastoin kuin rinnoissa pakaroiden keskellä ei ole nännejä, mikä olisikin istuessa kiusallista.
Kaikkein eniten nainen poikkeaa miehestä vartalon etupuolella aivan sen alaosassa keskellä sijaitsevan ruumiinosansa puolesta. Nimittäin siellä missä miehellä on vielä vaikka mitä, ei naisella näyttäisi olevan yhtikäs mitään. Kaikki nämä tuhannet vuodet nainen on onnistunut salaamaan totuuden antamalla kaikin tavoin miehille enemmän tai vähemmän epämääräisen mielikuvan, että sieltä löytyisi elämän totuus.
Kokonaisen ammattikunnan, nimittäin gynekologit, on nainen onnistunut puijaamaan tätä salattua totuutta etsimään.
Viimeisin tiede on kuitenkin vääjäämättä joutunut karmean tosiasian eteen - siellä ei ole mitään. Tutkimukset tosin jatkuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)